94

hiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii koht ois eemelinka meikki ja hiuslakka ostoksille ;))




sanni on aika kala, sotki just naamasa kynslakal

93

joo lol tein jonku testin mikä ammatti mulle on hyvä:



"Työtehtävät

Muusikko soittaa tanssiorkesterissa, pop- tai rockyhtyeessä tai muussa kokoonpanossa yhtä tai useampaa soitinta, esimerkiksi kitaraa, bassoa, kosketinsoittimia tai rumpuja. Kevyeen musiikkiin luetaan erilaisia musiikin lajeja jazzista kansanmusiikkiin erotukseksi klassisesta, ns. vakavasta musiikista.

Muusikoiden työnkuvaan kuuluu soittamista ja solistin säestämistä keikoilla ja konserteissa. Yhtyeet esiintyvät erilaisissa paikoissa riippuen mm. suosiosta ja musiikista, jota he esittävät. Soittopaikkoja ovat esimerkiksi tanssilavat, ravintolat, laivat, rock-klubit, ulkoilmatapahtumat ja yksityistilaisuudet. Menestyvimmät yhtyeet esiintyvät suurilla areenoilla ja stadioneilla. Keikkoja tehdään mm. levymyynnin edistämiseksi.

Soitettava musiikki vaihtelee tilaisuuden ja yleisön mukaan. Yhtyeen keikkaohjelmisto voi koostua omista lauluista tai sitten toisten yhtyeiden kappaleista, covereista. Soittajien on tarkkailtava yleisön reaktioita ja otettava huomioon heidän toiveensa ja ilmapiiri. Tarvittaessa ohjelmistoa muutetaan. Hyvän tunnelman loihtiminen esiintymislavalta yleisöön on kaiken A ja O.

Konsertit ovat tavallisia keikkoja suurempia ja harvinaisempia tilaisuuksia, joissa yleisöä on huomattavasti enemmän ja äänentoisto ja puitteet eri luokkaa. Konsertteihin ei myöskään tulla varsinaisesti tanssimaan, mikä asettaa uusia vaatimuksia soittajille, sillä heidän on panostettava enemmän lavaesiintymisen näyttävyyteen yleisön viihdyttämiseksi.

Uusien esityskappaleiden ja soiton harjoittelu on keskeinen osa ammattia. Muusikot harjoittelevat yhdessä treenikämpällä ja usein myös itsekseen kotona. Osa muusikoista myös tekee itse lauluja eli säveltää, sanoittaa tai sovittaa. Musiikin tekeminen on luovaa työtä, jota voi olla vaikeaa rajat paikkaan ja aikaan. Levyjä yhtyeiltä ilmestyy vaihtelevalla tiheydellä, esimerkiksi vuosittain tai joka toinen vuosi. Levytys tehdään studiossa.

Keikoilla työhön kuuluu työvälineiden, soittimien, vahvistimien, kaiuttimien, mikrofonien jne. siirtelyä ennen ja jälkeen esiintymisen. Suurimmilla nimillä on omat roudarinsa tätä varten, mutta yleensä tämä kuuluu työnkuvaan. Kuuluisat muusikot myös esiintyvät lehtien sivuilla, televisiossa ja radiossa, jolloin työhön kuuluu haastattelujen antamista ja kuvauksia eri paikoissa. Suosituimmat bändit tekevät myös musiikkivideoita.

Työyhteisöön kuuluvia muita ammattilaisia ovat keikkaillessa roudari, miksaaja sekä ääni- ja valomies. Keikka- tai kiertuehenkilöstön lukumäärä riippuu mm. yhtyeen suosiosta. Levytettäessä tuottaja, äänittäjä, miksaaja ja editoija ovat tärkeitä tahoja.

Työympäristö vaihtelee treenikämpältä erilaisille keikkapaikoille ja studioon. Soittaminen tehdään esiintymislavalla joka voi olla sisätiloissa tai kesäisin ulkona. Työympäristö on poikkeuksetta meluinen ja toisinaan myös huonosti ilmastoitu.

Muusikkojen työajat painottuvat iltaan ja viikonloppuihin. Illan pääesiintyjä saattaa aloittaa vasta puolen yön aikaan, lämmittelijänä toimiva bändi jotakin tuntia aikaisemmin. Tanssipaikoissa keikka saattaa loppua vasta aamuyöllä. Ennen keikkaa on roudausta ja sound-checkin tekeminen, jonka jälkeen oman vuoron odottelua.

Keikkoja tehdään tilausten mukaan ympäri vuoden, mutta kesäisin on yleensä eniten työtilaisuuksia, koska silloin tanssilavat ja pienetkin soittopaikat ovat auki. Keikkoja voi olla vuodessa jopa toista sataa, mutta myös keikkatauot kuuluvat asiaan.

Esiintymisalue saattaa kattaa koko maan ja ulottua ulkomaille asti. Keikoille kuljetaan yleensä linja-autolla, "keikkabussilla", joskus lentäen. Pitkät työmatkat tekevät työstä raskaan, ja työpäivät saattavat matkojen takia venyä useamman vuorokauden mittaisiksi.

Muusikko on kutsumusammatti, jossa innostus soittamiseen ja rakkaus musiikkiin auttavat pitämään jaksamista yllä. Hyvää soittajaa myös arvostetaan. Tunnetuimmat muusikot ovat jääneet musiikin historiaan.


Työpaikat

Ohjelma- ja konserttitoimistot työllistävät muusikoita. Muusikot ovat usein freelance-verokortilla toimivia keikkatyöläisiä tai ammatinharjoittajia. Joillakin muusikoilla on omia yrityksiä, joiden kautta he järjestävät esimerkiksi keikkamyynnin.

Työn vaatimukset

Muusikolta vaaditaan soittamisen teknisen taitamisen lisäksi musikaalisuutta sekä hyvää rytmi- ja tyylitajua. Muusikon on varsinkin yksityistilaisuuksissa oltava avoin kaikille musiikkilajeille.

Luonteeltaan muusikon tulee olla sosiaalinen, sopeutuvainen ja ulospäin suuntautunut. Työ edellyttää jatkuvaa yhteistyötä yhtyeen muiden jäsenten kanssa sekä kontaktin luomista yleisöön. Yhtyeen jäsenen tulee tietää oma roolinsa soittajana.

Esiintyjän on kestettävä myös itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja uskaltauduttava yleisön eteen epäonnistuneidenkin keikkojen jälkeen. Työ vaatii siten rohkeutta ja vankkaa uskoa omiin menestymisen mahdollisuuksiin.

Keikkamuusikon työ on riskialtista ja ailahtelevaa, eikä taloudellista varmuutta useinkaan ole pitkälle tulevaisuuteen. Kilpailu työtilaisuuksista ja yleisöstä on myös kovaa ja matka huipulle vaikea. Monen muusikon on hyväksyttävä sekin, että kuuluisuus jää hyvin vähäiseksi.

Muusikolta puuttuvat tavanomaiset työsuhteen edut, esimerkkinä palkalliset sairaslomat.

Muusikon on huomioitava myös aikavievien työmatkojen ja hankalien työaikojen mahdollinen vaikutus perhe-elämään.

Ammatin stressitekijöitä ovat meluisa työ, joka altistaa kuulo-ongelmille. Työympäristö on usein huonosti ilmastoitu ja allergisoituminen keinotekoisille tanssiliukasteille saattaa muodostua esteeksi työn harjoittamiselle.

Fyysisen kunnon ylläpitäminen on eduksi, koska se auttaa kestämään ammatin ja yksipuolisten työasentojen rasituksia. Roudaus vaatii myös hyvää kuntoa, koska laitteet, esimerkiksi vahvistimet eivät ole kevyitä.


Koulutus

Orkesterimuusikoita valmistuu Sibelius-Akatemian musiikin maisterin tutkinnosta. Ammattikorkeakoulussa voi suorittaa kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon, muusikko (AMK) tai musiikkipedagogi (AMK).

Toisen asteen tutkinto on musiikkialan perustutkinto, jonka voi suorittaa mm. Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Musiikkialan perustutkinnon oi suorittaa myös näyttötutkintona. Myös Suomen Muusikkojen Liitto on järjestänyt koulutusta.

Moni muusikko on itseoppinut.

Palkkaus

Keikan myynyt ohjelmatoimisto tai säestettävä artisti sopii muusikoiden kanssa palkat. Palkan suuruuteen vaikuttavat monet asiat yhtyeen nimekkyydestä aina ohjelmatoimiston prosentteihin saakka. TV-, radio- ja äänilevyalalla on käytössä Suomen Muusikkojen Liiton neuvottelemat alimmaispalkkatariffit.

Työmarkkinat

(Työmarkkinatiedot koskevat koko ammattialaa, ne eivät rajoitu kuvattavaan ammattiin)

Musiikkiala

Maksavasta yleisöstä riippuvaiset viihde- ja kulttuurialat ovat herkkiä laskusuhdanteille. Suomessa musiikkimarkkinat ovat pienet ja kilpailu on kovaa, koska tekijöitä on paljon. Alalla menestyminen on paljolti kiinni siitä, miten osaa hahmottaa markkinoiden mahdollisuudet ja käyttää niitä hyväkseen.

Taidemusiikin säveltäjistä alle 50 % ja kevyen musiikin säveltäjistä noin 10 % tienaa elantonsa säveltämisellä. Palkka koostuu sävellystilaus- ja tekijänoikeustuloista. Päätoimisesti säveltävät voivat hakea lisäksi valtion tms. myöntämiä apurahoja. Suurin osa säveltäjistä tekee sävellystyönsä ohella muita töitä, jotka usein liittyvät musiikkiin, kuten opettamista tai toimittamista.

Muusikot, solistit ja kapellimestarit ovat pääsääntöisesti yrittäjiä tai freelance-verokortilla työskenteleviä keikkatyöläisiä. Monilla keikkailevilla solisteilla ja muusikoilla on toinen ammatti varsinaisena leipäpuunaan. Monet tekevät lisäksi mm. erilaisia soolo-, studio-, teatteri-, sävellys- ja opetustöitä. Orkesterimuusikoita ja kapellimestareita työllistävät vakinaisesti sinfoniaorkesterit sekä kunnalliset ja yksityiset kamariorkesterit.

Työllisyyteen ja töiden jakautumiseen vaikuttaa myös se, että Suomi on tanssilavakulttuurin ja live-esitysten maa. Elävän musiikin osuus musiikin kulutuksesta on suhteellisen suuri. Tämä heijastuu puolestaan äänitemarkkinoihin, jotka ovat Islannin jälkeen Pohjoismaiden pienimmät. Klassista musiikkia taas myydään Suomen markkinoilla suhteellisen paljon verrattuna kevyeen musiikkiin, vaikka muualla maailmassa sen myyntiosuus on keskimäärin noin 10 %.

Toinen erityispiirre on kotimaisen ja suomenkielisen musiikin ylivalta. Kansainvälisille kevyen musiikin markkinoille suomen kieli on kuitenkin poikkeuksetta vieras ja väärä valinta, mikäli tavoitellaan korkeita myyntilukuja."




hihihihi

92

joo olihan eilen ihan kiva päivä, eka menin eemelille, lagattii siel sit jossaa vaihees hiihettii martalle jossa sit kokonaisuudessaa oli myö, martta, laura, jarita, jairi, niko, aki ja riku. sit lähettii eemelinka taas niille ja puhelin sammu et äiskä ei pystyny soittaa (haahaa), menin sit joskus ysiks himaaaaaaa trololo